Seurasin alkuviikosta uutisia ja yhden uutisen kohdalla alkoivat hälytyskellot soida. Yle uutisoi silakan käytön vähyydestä ja yleisestä kotimaisen kalan arvostuksen tilasta Suomessa. Samassa uutisessa mainittiin myös se, että suomalaiset syövät pääasiassa tuontikalaa, eli toisinpäin sanottuna, suomalaisten ostamasta kalasta 20% on suomalaista. Se mainittiin myös, että hallituksen päämääränä on lisätä suomalaisen kalan osuutta suomalaisissa ruokapöydissä kaksinkertaiseksi.
Tämä on hyvä tavoite, mutta siihen liittyy isompi tavoite suomalaisen kalan arvostuksen nostamisesta. Mielestäni on hyvin hälyttävää, että esimerkiksi valtaosa silakasta menee rehuksi ja vientiin. Puhumattakaan suomalaisesta järvikalasta, ja erityisesti särkikaloista. Seuraavassa näkemykseni siitä, miksi suomalaisen kalan arvostus osittain on alhaalla.
Suomalainen kalako roskakalaa? Täysin päinvastoin.
Olen toiminut suomalaisten elintarvikkeiden puolestapuhujana nyt 12 vuotta ja näinä vuosina olen vähän väliä törmännyt ns. roskakala-ilmiöön. Joskus menneisyydessä on kuulemma joku keksinyt, että suomalaisissa vesissä elää roskakaloja. Tämä on tullut erityisesti vastaan särkikalojen kanssa. Tämä ilmiö saattaa olla osaltaan sen takana, että suomalainen suosii ulkomaista. Otan tämän roskakalailmiön ensin käsittelyyn.
Roskakala-ajatus on sitkeässä. Sitä on kerrottu sukupolvilta toisille ja nykyäänkin jopa nuoret asiakkaat puhuvat roskakalasta, koska heidän vanhempansa ja isovanhempansa ovat sitä heille kertoneet, ja tämän vuoksi nämä nuoret eivät ole välttämättä edes koskaan maistaneet esim särkeä. Sitten, kun heille tarjoaa särjestä maistiaisia, niin ilme kirkastuu ja monet pitävät siitä erittäin paljon. Tiedän mistä särjen huono maine johtuu. Se johtuu siitä, että särki on työlästä valmistaa ruoaksi. Särki on ruotoinen kala, joten se vaatii hieman enemmän paneutumista, jotta sen saa valmisteltua syötäväksi. On helpompi valmistaa jotain helpommin käsiteltävää, yleensä isompaa kalaa. Mutta oikein valmistettuna särki on huikean hyvä kala. Esimerkiksi säilykkeeksi valmistettuna särjestä tulee uskomattoman hyvä ja pehmeä herkku. Olenkin vuosia sanonut asiakkailleni, että särki on Suomen aliarvostetuin kala.
Vaikuttaisi siis, että erittäin sitkeänä suomalaisuudessa elää kotimaisen kalan arvostuksen alenema. Toinen esimerkki aliarvostuksesta on hauki. Tämä jänkäkoiraksikin joskus kutsuttu kala on jostain syystä yleisesti epäsuosiossa, vaikka siitäkin saa oikein valmistettuna loistavaa ruokaa. Onneksi hauen arvostuksessakin on ollut pientä piristymää viime aikoina. Asiasta kirjoitti vuonna 2018 myös Lapin kansa. Suomessa ui aivan valtavasti mielettömän hyvää ruokakalaa. Se pitäisi vain nyt hyödyntää. Meillä on luonto herkkuja pullollaan. Mutta näitä luonnonantimia kohtaan vaanii vaara.
Nyt on korkea aika alkaa arvostamaan suomalaista kalaa
Tässä on minun ennustukseni. Jos me emme itse ala arvostaa omaa kalakantaamme, niin tulee aika, jolloin joku muu tulee sitä arvostamaan. Minä veikkaan, että seuraavan 10-20 vuoden kuluessa me tulemme olemaan pulassa kalan, ja muiden luonnonantimien, hakijoiden kanssa. Mitä enemmän maailmassa populaatio kasvaa, sitä enemmän hyvälaatuisen raaka-aineen tarve kasvaa, ja sitä enemmän maailmalla aletaan katselemaan pohjoisille, harvaan asutuille alueille, missä luonto on kuin paratiisi. Maailman väestö kasvaa räjähdysmäistä vauhtia, ruoan tarve kasvaa samoin räjähdysmäisesti, ja samoin käy laaturuoan kysynnälle. Eli puhtaan luonnon antimille. Meillä Suomessa on äärimmäisen puhdas luonto, mutta kenties se on sitä, että se on meille niin itsestäänselvyys, että me emme osaa sitä arvostaa.
Me olemme huomanneet omassa myynnissämme viimeisen kuuden vuoden aikana selkeän kasvun särjen arvostuksessa. Me kaikki kalakauppiaat olemme osaltamme pyrkineet puhumaan särjen puolesta ja uskon, että se on yksi syy, miksi arvostuksessa on pientä kohoumaa ollut. Esimerkiksi myymämme särkisäilykkeet ovat kasvattaneet osuuttaan kokonaiskalanmyynnistämme viimeisten vuosien aikana. Tämä kertoo meille, että suomalaisessa ruokapöydässä on tapahtunut hyvää kehitystä suomalaisen kalan arvostamista kohtaan.
Mutta se ei riitä, että me pienet (mutta merkittävät, sanomaa levittävät) toimijat puhumme särjen puolesta, vaan arvostuksen kohottamista olisi tehtävä ponnekkaammin valtion taholta isossa kuvassa. Näkisin erittäin mielelläni valtakunnallisen kalanarvostuskampanjan, jossa kerrottaisiin siitä miten hyvää kalaa meillä luonnossa on ja miksi sitä kannattaisi hyödyntää.
Lisää ammattikalastajia suomalaisille vesille
Yksi erittäin tärkeä haaste suomalaisen kalan syönnin lisäämiseksi vielä tässä yhteydessä mainittavaksi on toinen sukupolviasia, nimittäin ammattikalastajien väheneminen. Ja ammattikalastuksen arvostuksen heikkeneminen. Meillä ei ole uusia kalastajia nousemassa nuorista samaan tahtiin, kuin aiempaa sukupolvea pikkuhiljaa lopettelee hommia. Tähän olen lukemattomia kertoja törmännyt vuosien aikana, kun vanhemmat ammattikalastajat eivät löydä jatkajia toiminnalleen. Tämä on suuri haaste ja pelkona on, että kalastuksessa (ja sitä kautta kalan saatavuudessa) tulee iso notkahdus jossain kohtaa. Ja notkahdusta kestää niin kauan, kunnes me itse tajuamme (tai tulee joku pakko) omat kalavarantomme, tai muualta maailmasta tulee joku tekemään kalastuksen puolestamme. Ja jälkimmäisessä tapauksessa me tiedämme kyllä mihin se Suomesta kalastettu kala alkaa päätymään.
Peräänkuulutan siis koulutuksen merkitystä ja suomalaisen kalan arvon nuorille opettamista. Me vanhemmat voimme tehdä kaiken voitavamme nykyisen tilanteen jollain tavalla ylläpitämisessä ja lyhyen aikavälin tilanteen parantamisessa, mutta kuten usein – nuorissa on tulevaisuuden voima.
Meillä on toivoa paremmasta.
Tämän tekstin myötä esitän syvän toiveen. Syökää enemmän suomalaista kalaa. Kokeilkaa erilaisia kaloja. Kokeilkaa valmistaa erilaisia kalaruokia suomalaisesta kalasta. Vaatikaa lähikauppiaaltanne suomalaista kalaa enemmän myyntiin. Kysykää kalatiskeillä suomalaisen kalan hyödyntämiseen reseptejä. He kyllä kertovat niitä, ja kauppiaat kyllä lisäävät suomalaisen kalan osuutta myytävästä kalasta, jos kysyntää on. Tiedän, että on houkuttavaa tarttua tuontikalan halpaan hintaan, mutta lisätkää suomalaisen kalan osuutta omassa kulutuksessanne edes hieman. Sillä tavalla tilanne vain paranee. Kansan keskuudesta ja kansan avulla, kysyntää lisäämällä.
Itse lukeudun myös niihin, jotka joskus valitsevat ulkomaisen kalan perheen pöytään, mutta olen viimeisten vuosien aikana pyrkinyt aina valitsemaan suomalaisen kalan tuontikalan sijaan silloin, kun se on kaupassa vaihtoehto, vaikka se on ollutkin hintavampaa. Pienillä teoilla jokainen voimme muuttaa suomalaisen kalan kysyntää ja tuo alussa mainittu hallituksen tavoitekaan ei ole mielestäni tuulesta temmattu.
Herkullisin terveisin,
Jaakko Päätalo | Kauppias | Suomen Herkkukauppa